Hyvää huomenta!
Mun itsenäisyyspäivä meni aika lailla päin helvettiä, koska selkä rupes kivasti temppuilemaa eikä kipu olla mitää pientä ni mie makasi koko päivän sängyssä vaihtamatta asentoo.. 6 tuntia makasin siis paikallani sängyssä. Arvatkaa vaa rupesko tympimään.
Ja nyt kello on 5 aamulla. En saa unta, taaskaan. äsken ajattelin tuos et joo vois rueta nukkuu muutamaks tunniks, jos ehkä saisinki unta ja tällee.. ni eiku tottakai meidän ihana kissamme Viivi hyppää suoraan mun selän päälle joka on edelleen kipeä, ja alkaa tepastella pitkin selkää, ja minä koitan purra tyynyä etten huutais kivusta. Mutta ku ei se riittäny.. Piti tulla viel kynsil raastaa olkapäitä. Sadistine kissa se o :D Iha satavarmana aatteli et " Et vitus rupee nukkumaa, hajotan sun selän saatana, annan vähä kynttä tosta noin... KÄRSI PERKELE!!!" Anteeksi ylenpalttinen kiroiluni, mutta nyt ei voi mitään. Olo on turhautunut ni sillon kiroilen paljon.
Tekis mieli vetää kunnon itkupotku raivarit, jostain syystä vain ahdistaa ja tekis mieli purkaa kaikki pihalle. En tiedä miks mulle aina käy näin. Nyt kun päätin pitää taukoa miehistä ja suhteista, et oon iha ittekseni, ni totta vitussa just sillon tutustun iha helveti hyvännäkösee ja kivaa mieheen. Sitte kyrpiintyneenä, et "joo en koske, olen hiljaa, turpa kiinni, turpa kiinni... mun tarttee olla yksin, haluan olla yksin..."
Sitte tulee ne toiset ajatukset... "AAAAA.... mä haluun ton miehen... En halua olla enää yksin... tahtoo kainaloon..." Ja ku juttelee sil miehel sit enemmä ja enemmä ja tutustuu enemmä, ni tottakai.. Sydän: "Butum!!!!!!!!!!" jaaaaaaa olen ihastunut... "mitä... miten tässä näin ny kävi???" O_o nojoo eihä siinä mitää pahaa oo.. mutta menneisyyteni huomioon ottaen ja minun paskat ihmissuhteet, niin hieman ahdistaa se, että entä jos tässä käy samoin niinku aina ennenki.. toki tietenkin menneisyys on mennyttä, ja ei se tarkota välttämättä sitä et jos ei oo ennen onnistunu, et etteikö se nyt onnistuis...
Muttaku se vaan on sellanen ristiriitanen asia... Täytyy kait vaan nyt rauhassa ja hiljalleen kattella mihinkä suuntaan tästä nyt mennään.. Niin ja siis kyllä tämä jätkä tunnusti minulle ensin että on ihastunu minuun, sillon mie räjähdin melkein itkuun ku kerroin hänelle että, itsellänikin on tunteita häntä kohtaan... :D
Sitten yks toinen juttu... Pistin eilen jo lukkoon et mikä tulee olemaan mun Uuden Vuoden lupaus.. Sitä en kylläkään vielä kerro ;) vasta sitten kun vuosi on vaihtunut... Mutta toki mun tekis nyt jo heti toteuttaa tää lupaus, mutta yritän malttaa itseni ja koittaa jaksaa odottaa ensi vuoteen :D
Tällänen purkautumis-teksti tällä kertaa, kirjottelen taas mahdollisimman pian :)
Bai bai<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti