Hyvää lauantai-iltaa!
Ajattelin kyl ensin et oisin kirjottanu vasta huomenna, mut en tiedä onko mulla voimia huomenna sellaseen. Oon nytte kipeänä, aamulla ku heräsin ni joka paikkaa jomotti päätä särki ja poskionteloihin sattu. Sain just keitettyä kahvia ja sitte meinas jalat lähtee alta ku alko huimaamaan. Tuos pari tuntia sitte mittasin kuumeen ni oli yli 38. Koko päivän mun olo on ollu sellanen niinku oisin jossai koomassa tai jotain. No mut kuiteskin mennään nyt itse asiaan.
Eli mulle tuli ihan randomina mieleen et mitä jos kirjottasin naimisiin menosta ja avioliitosta. Näin kipeänä mulle yleensä tulee tosi randomi ajatuksia. :D
Eli eli.. Mitä minä olen mieltä avioliitosta ja naimisiinmenosta.
- No tällä hetkellä ajattelen näin, etten ole aikomassa koskaan naimisiin. Yksi syy siihen on tietenkin se, et olen nyt ehkä hieman liian nuori ajattelemaan tuollaista. Mut enhän tiedä mitä ajattelen asiasta tyyliin 10v. päästä.
- Toinen syy on se, et en ymmärrä mitä väliä sillä on meneekö naimisiin, jos on täysin vakaa ja onnellinen suhde, asutaan yhdessä, kumpikin rakastaa toistaan. Siis toki se saattaa tuoda parin vielä lähemmäksi toisiaan, mutta jos kumpikin tietää muutenkin että tämän henkilön kanssa mulla on hyvä olla, niin tarvitaanko siihen papin aamenta?
-Toki jos haluaa "siunata" suhteen käymällä papin juttusilla, sehän on jokaisen oma asia ja päätös, mutta minä itse nyt vain ajattelen asian näin. Jotkut ajattelevat niin, että täytyy mennä naimisiin ennenkuin voi hankkia lapsia, tai haluaavat osoittaa toisilleen olevansa valmiita tekemään mitä vain toisen ja sen suhteen vuoksi.
-Mutta entä jos tuleekin ero, syystä tai toisesta? Oli avioehto tai ei, niin avioero on hankala prosessi, ja jos on ollut toisen kanssa monta vuotta, ei yksin oloon ihan heti totukkaan. Joutuu jakamaan tavarat keskenään, jos on lapsia niin tulee huoltajuuskiistat ja joutuu sopimaan tapaamiset, joutuu etsimään uuden asunnon, yms.
-Avioero on sellainen asia jota en ikinä halua tulla itse kokemaan. Se on suurin syy miksi en halua naimisiin. No eihän sitä voi tietää onnistuuko avioliitto vai ei, ja jos onnistuukin ja tulee se happily ever after, mutta en halua ottaa sitä riskiä.
- Se on minun mielestä paljon helpompaa, jos ei ole naimisissa, mutta on vakaa suhde yms. Ja jos ero tulee niin se on sinänsä helpompaa. Toinen vain lähtee ja ottaa omansa. No eihän eroaminen koskaan ole helppoa, mut ymmärsitte varmaan pointin. Ja vaikka olisi lapsia avoliitossa olleella parilla, on (kai) helpompi puhua ja sopia tapaamisista, koska siinä ei ole stressaamassa mikään avioeroprosessi.
En osaa oikein muuta enää tähän sanoa. Joten siinä oli mun mielipiteet naimisiinmenosta ja avioliitosta. Tosin eihän sitä voi tietää ajattelenko vuoden, viiden vuoden tai kymmenen vuoden jälkeen toisin. Mutta nyt ajattelen näin. Niin ja sen verran vielä ku kai edellisessä tekstissä kirjotin että kerron viikonlopustani, ni sehän menee nyt sairastellessa ja levätessä, eli viikonlopusta ei muuten ole paljoa kerrottavaa, kirjoitan varmaan sitten seuraavan kerran, kunhan paranen edes hieman.
Kiitos! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti