Hyvää iltaa teille kansalaiset jotka selailette internetin ihmeellisessä maailmassa.
Olen mietiskellyt kohta viikon oman elämäni tarkoitusta ja mitä tekisin sillä ennenkuin on liian myöhäistä ja aika on kulunut hukkaan. Ajatukseni pyörivät päässäni sikin sokin.. En tiedä kuuntelisinko järkeäni vaiko sydäntäni.. kummin vain olen joutunut aina pettymään... Rakkauselämäni on pilalla.. Sosiaalinen elämäni on todella vähäistä ja henkinen elämäni on sortumaisillaan ellen tee muutosta.. Kun vain tietäisin mitä tehdä...
Ensinnäkin olen sinkku.. taas.. en tiedä mikä minussa on vialla... koin vaan etten ollut valmis suhteeseen ja tarvitsin aikaa itselleni, joten erosin mun poikaystävästä.. En vain osaa olla suhteessa.. Mua vaan rupee ahistamaan ja masentamaan.. Kai se johtuu mun menneisyydestä.. Mutta kuitenkin kun haluaisin vakaan suhteen ja jonkun rinnalleni minun oloni turvaamaan... Mutta ku en vaan pysty.. noh jospa tää tästä, aion nyt olla sinkkuna ja katsoa päivä kerrallaan mitä elämä tuo tullessaan..
Sitten mun sosiaalisuus.. no päivittäin käyn kyllä facebookissa, mutta harvoin siellä kukaan mulle juttelee.. mutta ei mulle oikeen kukaan soita tai laita viestiä.. Mie vaan olla möllötän kotona.. ehkä kerran kuussa tapaan jotain kaveriani kunnolla.. Haluaisin nähdä kavereitani useammin, mutta tuntuu vain että kaikki unohtavat minut eivätkä kutsu mua kahville tai bileisiin tai shoppailemaan.. Toki voisin itsekkin kysyä, mutta melkein aina kun kysyn, " haluutko lähtee ryyppäämään/ shoppailemaan/ leffaan.." ni kaikki torjuu sanoen et on muita suunnitelmia tai ei oo rahaa yms..
Ja tämä sitten repii mun henkisen elämäni riekaleiksi.. En osaa rakastaa vaikka haluaisin, ja tuntuu että olen yksin vaikken olisikaan.. huoh.. vaikka tämä teidän mielestä saattaa olla turhanpäivästä angstipaskaa, ni saattaa se ehkä ollakkin, mutta toisaalta se ei ole, koska se on minun elämääni.. Sitä en sitten tiedä onko mun elämä turhanpäivästä.. en tiedä enkä taida jaksaa välittää.. taidan palata nyt jatkamaan turhanpäiväisyyksiä eli kuuntelemaan musiikkia ja kirjoittamaan omia tekstejäni, jotka varmaan myöhemmin julkaisen toisessa blogissani. Saatan ehkä itkeäkkin tänään muutaman turhan kyyneleen.. jos se auttaisi edes hieman.. ei ehkä olisi niin paha olla..
Jos jaksoit lukea tämän loppuun, olen kiitollinen siitä että tuhlasit aikaasi minun jaaritteluihini..
Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti