Päivän naurut, exän ragetus

Heipä hei kaikille!

Kuten kerroin edellisessä tekstissä et olen taas sinkku. No tänään sain aika makiat naurut ku tämä kyseinen henkilö yritti ragettaa mulle.. :DD säälittävä yritys, kylläkin et ei voi muutaku nauraa :DD

Se meni siis niin että vaikka oltiin erottu ni silti oltiin facebookissa kavereina ja kuvakkeessa. mutta sitte ku minä poistin ja estin sen, ni tämä laittaa ensin viestin puhelimeen ja kysyy et miks oon poistanu hänet kaikkialta. En edes kerennyt vastata, kun olin vasta kirjottamassa viestiä ni sitte tulee jo toinen viesti, jossa hän haukkuu minua lapselliseksi, ja etten ole ikinä välittänyt hänestä tai mitä meidän välillä oli, ja että suunnittelin kaiken kusettaakseni häntä.. sittten vielä lopuksi, hän käski mennä sit toisten jätkien matkaan.

Aika säälittävää, eikö? :DD Ja nämä toiset jätkät, joita hän tarkoitti ovat minun kavereita, joiden kanssa minulla on paljon ennen häntä ollut jotain säätöä.. Ja silloin kun oltiin vielä yhdessä, ni hän veti hirveet raget siitä jos sanoin että juttelen ihmisen kanssa jonka kanssa mulla on joskus ollu säätöä.. Hän ei sitä ymmärtäny että vaikka jos on joskus ollu jonkun kanssa säätöä, ni silti heidän kanssaan voi olla kaveri. Mutta ku ei.. hirveet ragetukset tyyliin " entä jos se yrittää lääppiä sua.. yms." Hän ei väitti luottavansa minuun, mutta jos hän oikeesti ois muhun luottanu ni ei se ois vetäny minkäänlaisia rageja tollasesta..

Ei huhhuh sentään ku vieläki naurattaa :DD Mistä minä oikeesti löydän tollasia mammanpoikia :DD No saanpahan nyt viettää ihan rauhassa villiä sinkkuelämää ;))

Seuraavaan kertaan :P

Is my life meaningless? I don't know.. All I know that my life is messed up...

Hyvää iltaa teille kansalaiset jotka selailette internetin ihmeellisessä maailmassa.

Olen mietiskellyt kohta viikon oman elämäni tarkoitusta ja mitä tekisin sillä ennenkuin on liian myöhäistä ja aika on kulunut hukkaan. Ajatukseni pyörivät päässäni sikin sokin.. En tiedä kuuntelisinko järkeäni vaiko sydäntäni.. kummin vain olen joutunut aina pettymään... Rakkauselämäni on pilalla.. Sosiaalinen elämäni on todella vähäistä ja henkinen elämäni on sortumaisillaan ellen tee muutosta.. Kun vain tietäisin mitä tehdä...

Ensinnäkin olen sinkku.. taas.. en tiedä mikä minussa on vialla... koin vaan etten ollut valmis suhteeseen ja tarvitsin aikaa itselleni, joten erosin mun poikaystävästä.. En vain osaa olla suhteessa.. Mua vaan rupee ahistamaan ja masentamaan.. Kai se johtuu mun menneisyydestä.. Mutta kuitenkin kun haluaisin vakaan suhteen ja jonkun rinnalleni minun oloni turvaamaan... Mutta ku en vaan pysty.. noh jospa tää tästä, aion nyt olla sinkkuna ja katsoa päivä kerrallaan mitä elämä tuo tullessaan..

Sitten mun sosiaalisuus.. no päivittäin käyn kyllä facebookissa, mutta harvoin siellä kukaan mulle juttelee.. mutta ei mulle oikeen kukaan soita tai laita viestiä.. Mie vaan olla möllötän kotona.. ehkä kerran kuussa tapaan jotain kaveriani kunnolla.. Haluaisin nähdä kavereitani useammin, mutta tuntuu vain että kaikki unohtavat minut eivätkä kutsu mua kahville tai bileisiin tai shoppailemaan.. Toki voisin itsekkin kysyä, mutta melkein aina kun kysyn, " haluutko lähtee ryyppäämään/ shoppailemaan/ leffaan.." ni kaikki torjuu sanoen et on muita suunnitelmia tai ei oo rahaa yms..

Ja tämä sitten repii mun henkisen elämäni riekaleiksi.. En osaa rakastaa vaikka haluaisin, ja tuntuu että olen yksin vaikken olisikaan.. huoh.. vaikka tämä teidän mielestä saattaa olla turhanpäivästä angstipaskaa, ni saattaa se ehkä ollakkin, mutta toisaalta se ei ole, koska se on minun elämääni.. Sitä en sitten tiedä onko mun elämä turhanpäivästä.. en tiedä enkä taida jaksaa välittää.. taidan palata nyt jatkamaan turhanpäiväisyyksiä eli kuuntelemaan musiikkia ja kirjoittamaan omia tekstejäni, jotka varmaan myöhemmin julkaisen toisessa blogissani. Saatan ehkä itkeäkkin tänään muutaman turhan kyyneleen.. jos se auttaisi edes hieman.. ei ehkä olisi niin paha olla..

Jos jaksoit lukea tämän loppuun, olen kiitollinen siitä että tuhlasit aikaasi minun jaaritteluihini..

Kiitos!

Babyfever

Helou taas kaikille!

Mulla on vauvakuume!! Mut en haluis viel saada lasta koska nuoruus viel ihan kesken. Oon sentää vasta 19. mutta en voi sille mitään et silti haluaisin pidellä tälläkin hetkellä omaa pientä palleroa sylissä<3 mutta ku ei mul oo mitää mahkuja viel kasvattaa lasta.
1. ei oo kämppää
2. suhde Jaakon kanssa on viel ihan alussa.
3. oon työtön, ei paljo rahaa.
4. oon omasta mielestäni viel liian nuori ottamaan vastuun lapsesta.

Ja tiedoksi muille, tuo neljäs kohta. En tarkota sitä et jos jotkut saa lapsen nuorena, 15-18 vuotiaina, että halveksisin heitä. Päin vastoin.. nostan hattua niille jotka osaavat ottaa nuorena vastuun lapsesta. itse en vain koe olevani valmis. Ja tiedän ettei Jaakkokaan ole. Saati ollaan oltu yhdessä vasta vähä yli 3kk. Olen etsimässä kämppää, jonka löytymiseen saattaa mennä pitkäkin aika. ja olen työtön, paitsi että no en tiedä kai sitä rahaa saa sitte enemmän ku jos on lapsi tulossa :D Mutta tiedän sen että, ei ole mun aika saada vielä lasta vaikka sellaista kovasti haluaisinkin. Haluan elää nuoruuteni kunnolla ja olla vain Jaakon kanssa kahdestaan<3 Kyl me sitten tiedetään kun sen lapsen aika tulee :)

Mutta näin, halusin vain purkaa ajatuksiani teille taas luettavaksi :)

Kiitos<3