Oon yksinäinen, ei ketään kelle rakkauttani jakaisin,
ei ketään joka mua rakastais.
Kyl mulla frendei on ja paljonkin,
perhe joka välittää, mut silti jotain puuttuu...
tunnen sen mun sydämessäin.
Tarviin sen jonkun, joka musta pitäis huolta,
välittäis ja rakastais mua tälläsenä ku oon eikä tarviis,
yksin nukkua, kunpa vaan pääsis jonkun kainaloon...
Mulle tulis niin turvallinen olo,
kun joku vain ois siin mun lähellä,
pitäis hellästi kii, eikä koskaan päästäis irti...
Mut ei, kärsin yksin...
Masennun, en unta saa...
Masennun, kun täytyy yksin jaksaa maailmaa...
Jospa vaan joku kaunis päivä, munkin elämään,
joku sattuis törmäämään...
Mun unelmieni suurin rakkaus, jonka kaa jatkaa elämää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti