Katson itseäni peiliin surullisin silmin ja mietin,
omaa yksinäistä elämääni,
omassa pimeässä maailmassani.
Patoan tunteeni syvälle sydämeeni,
kunnes ne taas purkautuvat ja taas,
itken yksin pimeässä huoneessa.
Itken yksinäisyyttä,
ja katson vierestä onnettomana,
kun muut ovat onnellisia.
He saavat rakastaa ja heitä rakastetaan.
Minä elän yksin,
ketään ei ole rinnallani kertomassa rakastavansa minua.
Iltaisin itken itseni uneen ja nukun yöni yksin.
Uneksin kuinka onnellinen olisin jos saisin vierelleni jonkun,
jonka kainaloon voisin käpertyä ja nukahtaa,
rauhalliseen uneen tuntien onnellisuuden ja rakkauden tunteet.
Ei tarvitsisi enää padota niitä sisälleni.
Mutta siihen asti nukun yöni yksin ja elän omassa pimeässä maailmassani.
Yksin...